Perjantai 9.5.2008, Laajasalo H
Vesa – KäPa/PuLe 2-2; Toni (Matti), Matti (Toni)
Kokoonpano: Jude; Mikko, Jykä, Pekka (Opa ~65min), Pikku-Matti; Höögeri (Jonni ~70min), Toni,
Atte (Peltsi ~60min), Valttu (Pete ~70min); Matti, Tero
Kasvojen pesu
Taisi olla Vesan pojilla nahka vielä vähän rullalla edellisen ottelun selkäsaunan jäljiltä, sen verran varovaista kaksinkamppailupelaaminen sarjakärkeä vastaan oli. Onneksi (ja onnekkaasti?) lopussa saatiin peli kuitenkin väännettyä vielä tasoihin.
Mutta siis KäPa/ PuLe oli tosiaan sarjajohdossa puhtaalla pelillä tähän otteluun lähdettäessä. Vesalla puolestaan alla katastrofaalinen KontU/ Arctic ottelu. Kun peli vielä ottelusiirron takia jouduttiin pelaamaan Laajasalon pienellä hiekalla, ei lähtökohdat olleet vesalaisittain parhaat mahdolliset. Hardcore-fanien iloksi il capitano oli vaihteeksi saatu parsittua kasaan ja kärrättyä kentälle. Enää puuttuu pelitaidot, jotta Vesalla olisi oma Litti. Loukkaantumisherkkyys on selvästikin jo olemassa…
Itse peli alkoi suhteellisen tasaisissa merkeissä, eikä kumpikaan joukkue saanut luotua mitään erityisen vaarallisia tilanteita. Nopeaan tahtiin muhkuraiseksi muuttunut alusta ei ainakaan helpottanut pelinrakentelua ja molemmat joukkueet panostivatkin aika lailla suoraviivaiseen ylös-päin pelaamiseen.
Ensimmäisen puoliajan vaarallisimmat tilanteet tulivat erikoistilanteista. Erityisesti mustapaitojen kulmapotkut aiheuttivat hirvittävää paniikkia Vesan maalilla. Valitettavasti tämä myös näkyi tulostaululla. Kaksi kertaa pallo jäi pomppimaan kulman jälkeen maalin edustalle ja molemmilla kerroilla se survottiin lopulta Vesan maaliin.
Vaarallisia ja hyvin annettuja kulmureita toki, mutta kyllä vesalaisten puolustustyöskentelykin jätti paljon toivomisen varaa. Onneksi kuitenkin maalien välissä Vesa oli ehtinyt itsekin pensse-löimään (?), kun Toni ujutti Matin erinomaisen pudotuksen takanurkkaan. Yksinkertainen, mutta ah niin hieno kuvio. Näitä lisää!
Toiselle puoliajalle vihreäpaidat siis lähtivät kuitenkin takaa-ajoasemista. Kotijoukkueen kannattajia lämmitti kuitenkin mm. tieto siitä, että Turusta oli otteluun saatu varsinainen sateentekijä, joka odotteli irti pääsyä vaihtopenkillä.
Puoliajan alussa peli aaltoili edelleen päästä päähän, mutta molemmat puolustukset katkoivat hyökkäystenrakentelut pääasiassa helposti. Pikku hiljaa Vesa alkoi saada enemmän ja enemmän otetta, kun vastustajan liike alkoi hieman hidastua, eikä vaihdosta tullut enää avauksen tason jätkiä sisään. Vesalla puolestaan löytyi vaihdostakin hyviä apuja.
Pitkään näytti kuitenkin siltä, ettei tämäkään olisi Vesan päivä. Hallinnasta huolimatta selvät tekopaikat puuttuivat, eikä palloa viety edes pilkulle, vaikka se taisikin puolustajan käteen alueella osua. No, myönnettäköön, että aika 50-60 tilannehan se oli.
Usko ei kuitenkaan loppunut kuin vaihtopenkillä ja lopulta taistelu palkittiin. Toni vapautettiin hienolla pystysyötöllä laidasta ja hän käänsi erinomaisesti keskelle Matille. Nokikkain molarin kanssa Matti päätti antaa kaverin tehdä likaisen työn ja sutaisi ohi pallosta seurauksella, että se kimposi paikalle rynnineen puolustajan jalasta alakulmaan.
Toki, jos Matilta kysyy (siis kuka kysyisi?), niin vastauksena saattaa tulla jotain epätoivoista selitystä tarkoituksellisesta hipaisukosketusohjauksesta pakin jalan kautta maaliin. Ja sitähän ei tietysti usko kukaan muu kuin Erkki.
Valitettavasti vaan Erkki sattui olemaan tämän ottelun virallisessa tilastojuryssä, joten kirjoihin ja kansiin jouduttiin merkitsemään maali Matin nimiin. Mikä häväistys.
Plussat
+ lopussa noustiin vielä tasoihin
+ ensimmäinen maali oli hieno
Miinukset
– erikoistilannepuolustaminen
– kaksinkamppailuista hävittiin taas valtaosa
– tiedä sitten meneekö PuLen vai piirin piikkiin, mutta ottelusiirto ei mennyt niin kuin oli sovittu – ei edes lähelle. Tana!