Torstai 25.9.2008, Pallokenttä 6
Vesa – FC PP 3-0; Viitis, Jankko (Mikko K), Toni Kokoonpano: Jude; Pikku-Matti (Mikko ~65min), Viitis, Jykä, Miikka; Mikko K, Atte, Peltsi (Jonni ~65min), Eelis; Ville (Jankko ~65min), Matti (Toni ~70min)
Bolliksen hornankattila
”Teille huudetaan, teille lauletaan, aina kuolemaan. Töölön ykkönen…” Tai jotain sinnepäin. Lähes paikallispelissä PalloPoikia vastaan oli huikea tunnelma. Uskomattomasti koko pelin ajan laulaneen fanikatsomon kaikista kannatuslauluista ei edes meinannut saada selvää, kun meteli oli niin valtaisa. Ihan tuli elävästi mieleen legendaarinen Vesan ultra Espanjassa. Valitettavasti Arto the Ultraa ei ole enää aikoihin näkynyt peleissä pelaajia monipuolisilla lauluillaan inspiroimassa. Faniryhmän alkuperästä ei ole tietoa, mutta väliäkö sillä. Upeasti pitivät ääntä koko 90 minuuttisen ajan. Tällaiseenhan voisi tottua! Tosin totuttelemista se ilmeisesti vähän vaatisi, sen verran vaisusti Vesa esiintyi uusien intohimoisten kannattajiensa edessä. PalloPojat aloitti taas vajaalla ja muutenkin peliote oli aika hyvin Vesan hallussa, mutta joku silti mätti. Palloa pidettiin periaatteessa ihan kivasti oman joukkueen hallussa, mutta vähän tuli taas niitä huolimattomia syöttöhasseja helpoissakin paikoissa. Ja omaan päähän pelattaessa pakka ei oikein tahtonut pysyä kasassa.
Periaatteessa kaikki tekivät kentällä kovasti hommia, mutta siitä huolimatta vastustajalle tuli ihan liikaa yksi vastaan yksi -tilanteita. Välimatkat olivat liian suuret, jolloin välitöntä apua ei kaverille pystytty tarjoamaan. Ja hyökätessä vastaavasti pallollinen kaveri oli kovin usein ihan yksin ilman tukea. Yritä siinä sitten rakennella kolmen miehen keskeltä tekopaikka itsellesi.
Toisella puoliajalla paikkoja toki alkoi aueta enemmän, kun vastustaja alkoi väsyä ja laidat jäivät pahasti auki. Ei Vesallakaan (tietenkään) montaa vaihtomiestä ollut, mutta oli sentään muutama, kun vastustaja joutui vääntämään samalla nipulla koko matsin.
Onneksi Vesa sentään ensimmäisellä puoliajalla sai sen verran aikaiseksi, että kulmasählinkien erikoismieheksi paljastunut Viitis pääsi lakaisemaan kulman jälkitilanteesta 1-0 johtomaalin. Muuten tilanteita ei siis ensimmäisellä puoliajalla juurikaan saatu aikaiseksi. Alakerrassa palloa siirreltiin ihan hyvin ja puoltakin saatiin kierrättämällä vaihdettua ja pallo saatiin useimmiten pelattua keskikentälle asti. Varsinaiset hyökkäyksen avaavat syötöt jäivät kuitenkin liian usein uupumaan tai menivät vastustajalle. Ei sen puoleen, eipä vastustajallakaan ollut paikkoja oikeastaan yhtään. Pari keskitystä taisivat maalille saada, mutta ei mitään maininnanarvoista.
Toisella puoliajalla tilanteita aukesi Vesalle varsinkin oikean laidan kautta. Kasin Mikko pääsi muutamaan kertaan hyvin kirmaamaan laidasta läpi ja yhden syöksyn päätteeksi syntyikin vapauttava 2-0 maali. Mikko ajoi laidasta hyvin päätyyn asti ja löysi Jankon takatolpalta täysin vapaana. Eikä maalintekijä erehtynyt neljästä metristä tyhjän maalin edestä.
Vähän vastaavanlainen tilanne aukesi hieman myöhemmin Jürgenille, mutta veskari ei ollut ihan yhtä kahvilla ja sai napattua pallon Jykän jaloista ratkaisevalla hetkellä. Samettinen tatsi, mutta ei se maalintekijälläkään aina sentään onnistu. No, Jürgenhän on ennenkin jättänyt sen kauden avausmaalin vikaan peliin… Lopussa soutukone-Toni pääsi vielä kaunistelemaan nätillä pikku-puolivolleyllä numeroiksi 3-0 ja samalla varmistelemaan johtoaan pistepörssissä.
Peli ei siis noussut ihan klassikon tasolle – valitettavasti. Olisihan se ollut mukava tarjota sankoille ja kovaäänisille fanijoukoille nähtävää koko rahan edestä, mutta pisteet tulivat joka tapauksessa plakkariin. Ehkä se pelikin kulkee taas paremmin kauden vikassa matsissa vastikään miehen ikään (=100v.) tullutta Kiffeniä vastaan.
Plussat
+ fanikatsomon huikea eläytyminen + voitto + oma pää puhtaana + alakerrassa pallon kierrätys onnistui
Miinukset
– ylempänä ei juurikaan – alussa ei ollut paikkoja, lopussa ei tehty paikoista – pakka ehkä vähän sekaisin puolustettaessa