Ma 18.9.2006, Pallokenttä 6
Vesa – MaKu/4 3-1; Assu (Mika), Atte, Onni (Pikku-Mikko)
Kokoonpano: Jude, Mikko, Peksi (Viitis 45min), Höögeri, Jykä (Vallu ~60min), Matti (Pikku-Mikko ~70min), Jonni (Opa ~60min), Atte, Hämi (Abe ~75min), Assu, Mika (Onni ~70min)
Palapelin palaset nuo…
Vaikka edellisen maanantain pelin jälkeen ei ihan heti olisikaan uskonut, niin futishan on edelleen aika hauska laji. Varsinkin silloin, kun pelataan yhtä järkevästi ja hyvin kuin nyt. Keväällä tuli samoilla numeroilla takkiin Tapulissa heikon esityksen jälkeen, mutta tällä kertaa Vesa oli selvästi parempi.
Alussa oli toki taas pakollinen räiskintävaihe ennen kuin peli lähti kunnolla rullaamaan ja palloa alettiin pitää maassa. MaKu ei karvannut kovin ylhäältä, joten palloa pystyttiin suhteellisen rauhassa kierrättämään kaverilta toiselle. Ylöspäin pelaaminen oli kuitenkin vielä sen verran hätäistä, että huippupaikkoja ei alussa saatu aikaan.
Itse asiassa ensimmäisenä pääsi iskemään MaKu, jonka hyökkääjä pääsi tuikkaamaan pitkän ristipallon katkaisemaan tulossa olleen Juden selän taakse. Liekö ”Night Visionille” iskenyt nimestään huolimatta pieni hämäränäkökohtaus… 😉 Jude joka tapauksessa kokosi itsensä hyvin ja torjui loppuottelun ajan kuin itse varmuus – juuri kuten huippukopparilta odottaa sopii.
Hyvin toipui myös muu Vesan porukka. Palloa alettiin liikuttaa entistä paremmin kaverilta toiselle ja peli alkoi pyöriä yhä enemmän MaKun päässä. Tasoitusmaali syntyi kuitenkin nopean hyökkäyksen päätteeksi, kun pallo pelattiin keskikentällä vastaan tulleelle Assulle, joka pudotti pallon Mikalle. Tunski puolestaan antoi ykkösellä kauniin läpisyötön, josta A-mies kiihdytti karkuun ja viimeisteli hallitusti takanurkkaan.
Lisämaaleja vihreäpaidat eivät enää ensimmäisellä puoliajalla saaneet aikaiseksi, vaikka muutamaan otteeseen Matii uusine kiiltävine kenkineen pääsikin keskittämään vaarallisesti. Toisella puoliajalla jatkettiin kuitenkin kerrankin siitä, mihin ekajaksolla jäätiin, eikä hyvää otetta hukattu tauolle.
Ansaittu johtomaalikin saatiin aikaiseksi, kun Atte kilautti vaparin reilusta kahdestakympistä vasempaan ylänurkkaan. Vastustajan veskari tosin halusi välttämättä helpottaa hommaa, kun ei halunnut vedon eteen muuria. Itseluottamushan on hyvä asia, mutta kyllä nelosessakin sentään aina joskus noita onnenkantamoisia tulee…
Viime peleistä poiketen, tähän otteluun oli saatu naarattua täysi kuponki ja toisella puoliajalla vaihtoruletti alkoikin pyöriä. MaKu sai kenttätapahtumista pientä hallintaa, mutta Vesa iski erittäin vaarallisesti vastaan. Abe ja Pikku-Mikko ruokkivat laidoiltaan kärkiä hyvin ja Onni ja Assu pääsivätkin muutamaan kertaan todellisiin namupaikkoihin, mutta viimeistä niittiä ei meinattu saada millään lyötyä sisään. Lopulta Ode kuitenkin onnistui, kun Pahis päästi Pikku-Mikon syötön ovelasti läpi ja Onni pääsi toistamiseen yksinläpi. Toinen kerta toden sanoi, eikä Höögerinkään enää tarvinnut alakerrassa hävetä!
On se vaan jännä juttu, miten pienestä nämä pelihommat on kiinni. Jos pystyttäisiin pelaamaan tällä tasolla vähän useamminkin kuin joka neljäs peli, niin pistepussikin näyttäisi varmaan aika lailla paremmalta. Liian usein turvaudutaan kuitenkin pitkiin toivotaan toivotaan palloihin, jotka eivät yleensä hyökkäävälle joukkueelle pidemmän päälle pompi. Ei ainakaan, jos liike ja kondis on samaa nelosen keskitasoa kuin meillä. Keskimäärin on joka tapauksessa huomattavasti nautinnollisempaa pelata, kun syötellään palloa omille ja kaikki pääsevät välillä osallistumaan peliin.
Vielä on onneksi kauden päätöspeli jäljellä, joten päästään ainakin kertaalleen vielä toteuttamaan tätä samaa peli-ilon tuovaa taktiikkaa. Toivottavasti myös onnistutaan sen toteuttamisessa yhtä hyvin kuin nyt!
Plussat
– Me siis osataan sittenkin myös syötellä ja kierrättää palloa
– Vahva esitys läpi pelin ja nousu tappioasemasta voittoon
– Kuponki täynnä
Miinukset
– Nada (toim. huom. espanjan kurssit alkaneet jo purra…)
Tähdet
*** Atte
** Höögeri
* Assu