Tiistai 16.9.2008, Pallokenttä 7
Vesa – FC Kosova 17-2; Viitis, Ville (Mikko 8), Toni (Mikko 8), Atte rp., Toni, Toni (Valttu), Toni (Mikko 8), Purpu (Mikko 8), Jonni, Matti (Toni), Ville (Valttu), Matti, Matti (Pekka), Ville (Valttu), Ville (Mikko 8), Matti, Olli (Ville)
Kokoonpano: Markku; Jykä (Pekka ~67min), Purpu, Viitis (Olli 45min), Valttu; Mikko 8, Atte, Toni, Jonni; Matti, Ville
Maalitalkoot Bolliksella
Aika paljon voi asiat kolmessa päivässä muuttua. Lauantaina HPS:ää vastaan Vesa käytännössä vain puolusti koko 90 minuuttia. Tässä tiistain pelissä sen sijaan vain hyökättiin 90 minuuttia. Sarjataulukko kertoi tietysti omaa kieltään vastustajan tilanteesta, mutta tuskin kukaan odotti tällaisia löylyjä. Tai jos odotti, niin nyt on varmaan jo veikkauksen tukemana aika pitkällä lennolla johonkin hulabula-maahan.
Heti pelin alusta asti vaikutti kyllä selvältä, että maalittomana ei tämä peli tule päättymään. Pienellä kentällä tilanteita syntyi alussa solkenaan, kun kumpaakaan joukkuetta ei puolustaminen tuntunut kiinnostavan edes vähää alusta. Vesan kannalta onneksi Markku oli kuitenkin heti alussa hereillä ja torjui mm. yhden läpiajon.
Toisessa päässä asiat eivät olleet ihan yhtä hyvällä mallilla, eikä tolppien välissä seissyttä kaveria voi oikein parhaalla tahdollakaan kutsua puolustuksen viimeiseksi lukoksi. Aika helposti sinne alkoi palloja ensi minuuttien jälkeen upota. Tokihan maalintekoa päästiin paraatipaikoilta yrittämään, mutta jotain olisi silti ehkä ollut otettavissa.
Tähän sitten päälle vielä aikainen punainen johtotopparille ja seuranneesta pilkusta lukemat 4-0, niin pelin olisi voinut jo melkein lopettaa kahdenkymmenen minuutin jälkeen. Vesan maa-lieron kannalta tietysti hyvä, että ei lopetettu. Vastustaja tosin lopetti kyllä pelaamisen ja keskittyi käsien levittelyyn ja tuomarille huuteluun. Niinpä maaliverkko alkoi pöllytä toisella puoliajalla entistäkin kiivaampaan tahtiin.
Toisen puoliajan alussa tosin vesalaiset päästivät vastustajan käsittämättömästi maalaamaan kahdesti parin minuutin sisään. Kaikki tietysti haluavat tällaisessa pelissä käydä niitä maaleja tekemässä, mutta ei noin löysiä maaleja saisi silti omiin mennä. Noh, ei niistä sen enempää tässä vaiheessa, valmennusjohto vetänee asiasta omat johtopäätöksensä juoksutreenien merkeissä.
Maaleja siis tuli toisella puoliajalla pitkälti toistakymmentä, joten pieni ihme, että kukaan ylipäätään pysyi kärryillä lopputuloksesta. 17-2. Käsittämätöntä. Maaleja tuli niin paljon, että niitä jaksaa alkaa tässä käydä läpi, käsi puutuu vallan. Riittänee, kun todetaan, että Matti, Toni ja Ville häärivät ahneimpina viimeistelijöinä kukin neljällä maalillaan.
Kaksi peliä kautta vielä jäljellä. Toivottavasti niistä saadaan vähän mielekkäämmät ottelut aikaiseksi. Voitoilla paikka taulukon yläpuoliskolla lienee selviö. Valitettavasti viidettä sijaa korkeammalle ei taida enää olla teoreettisiakaan mahdollisuuksia. Mutta olisihan se viime kauden kolmen pelin tappioputken sijaan mukava päättää tällä kertaa kausi kolmeen perättäiseen voittoon.
Plussat
+ maalihanat kohtalaisesti auki + pallonhallinta oli alun jälkeen varsin hyvää + ei tullut loukkaantumisia + hyökkäysinto ei loppunut kesken
Miinukset
– vastustajan esitys oli ihan farssi, – mutta silti kaksi meni omiin – edelleen jätkiä pilvin pimein teillä tietymättömillä