Lauantai 13.9.2008, Oulunkylä FPA
HPS – Vesa 3-0
Kokoonpano: Markku; Matti, Purpu, Viitis, Eelis; Jankko, Peltsi, Atte, Toni, Jonni (Ville ~60min);
Jude
Tämä on bussipysäkki
Pitkän aikaa on ollut jo havaittavissa veren vähyyttä peleissä, mutta tämä on kuitenkin jo kaiken huippu. Kaikki kunnia Judelle, mutta ei hänen pitäisi joutua uhrautumaan kenttäpelaajan rooliin vain, jotta saadaan 11 miestä kentälle. Villekin joutui uhrautumaan ja tulemaan toiselle puoliajalle auttamaan poljettuaan ensin maastopyörää yön yli munamankeli-skaboissa. Niin ja tokihan puolet paikalla olleista oli flunssassa, kärsi flunssan ensioireista tai vähintäänkin oli juuri toipunut flunssasta.
Todella surkeat lähtökohdat peliin siis. Varsinkin, kun tiedettiin ottelun tärkeys HPS:lle ja sitä kautta myös se, että he varmasti ovat liikkeellä täydellä kupongilla ja hyvällä asenteella. Niinpä ennen peliä kopissa esitetty kysymys ”Missä helvetissä kaikki jätkät on?” oli varsin aiheellinen. No, toivottavasti tämä oli nyt sitten se pohjakosketus ja kolme viimeistä peliä saadaan vietyä vähän runsaammalla osanottajamäärällä läpi.
Lähtökohdat huomioon ottaen oli siis alusta asti selvää, että ainoa vaihtoehto on parkkeerata bussi oman maalin eteen ja puolustaa mahdollisimman sisukkaasti. Yllättäen ensimmäinen maalipaikka tuli kuitenkin Vesalle. Targettina kärjessä hyvin häärinyt Jude jatkoi pitkän pallon hienosti Jankolle, jonka puolivolleyn vastustajan koppari sai kuitenkin nippa nappa blokattua.
Tämän jälkeen liikenne olikin sitten aika yksisuuntaista. Ensimmäisellä puoliajalla valkoisissa pelannut Vesa pystyi hetkittäin pitämään hieman palloakin, mutta kunnon hyökkäyksen olivat kieltämättä varsin harvassa. Puolustus tosin toimi sitten sitäkin paremmin, eikä kovasti hönkinyt HPS päässyt juurikaan maalintekopaikkoihin. Pari vaarallista keskitystä tuli, mutta nekin saatiin siivottua. Keskellä Vesan sumppu oli niin vahva, että siitä ei läpi menty.
Toisella puoliajalla jatkettiin samoissa merkeissä. HPS painoi päälle ja Vesa makasi vallihaudoissaan. Pikku hiljaa homma alkoi mennä vastustajalla jo aika lailla väkinäiseksi, etenkin kun Markku otti vielä upeasti pilkun kiinni. Taisi olla vihreäpaidoilla usko jo aika lailla koetuksella.
Harmi kyllä vielä suuremmalla koetuksella oli vesalaisten kestävyys. Loppua kohden ei enää saatu minkäänlaista omaa peliä aikaiseksi, eikä puolustaminenkaan ollut enää läheskään yhtä tiivistä kuin ensimmäisellä puoliajalla. Niinpä tuhannen taalan paikkoja alkoi vastustajalle siunaantua aikamoista tahtia. Markku otti monta haamukoppia, mutta joutui lopulta antautumaan 77. minuutilla.
Vapauttavan avausmaalin jälkeen vaihtorulettiaan ahkerasti toisella puoliajalla pyörittänyt vastustaja pääsi vielä kaunistelemaan nopeassa tahdissa numeroiksi 3-0. Vesalta kuitenkin surkeista lähtökohdista hienoa taistelua. Tällä kertaa se (eikä kunto) ei vaan riittänyt loppuun asti. Toivottavasti seuraavassa pelissä päästään taas vähän pelaamaan omaakin peliä, ettei jouduta samalla tavalla pakon sanelemana turvautumaan tällaiseen anti-futikseen (jopa traktorifutis on tästä kuusi astetta hyökkäävämpää).
Plussat
+ Markun pilkkutorjunta ja muut huippupelastukset
+ uhrautuvainen taistelu riitti melkein loppuun asti
Miinukset
– säälittävä osallistumisprosentti